Hyvät lomasuunnitelmat, parempi arki

Viikko dialyysiosastolla on nyt lusittu ja tänään alkoi kaksi viikkoa kestävä koulun penkin kulutus. Päällimmäisenä viimeviikosta jäi mieleen munuaissairauksien sijaan nopea vierailu Viet Duc-sairaalan teho-osastolla perjantaina. Osasto (ts. 1 isohko huone) oli pullollaan mopokolareissa loukkaantuneita lapsia ja aikuisia jotka taistelivat hengistään, järkyttävää. Siinä sitten me, teho-osaston henkilökunta ja varmaan 15 paikallista kandia pällisteltiin potilaita. Mieleenpainuvin potilas oli yksi 10-vuotias poika, joka makasi koomassa kasvot ruhjeisina, kun isä oli ajanut kännissä kolarin tämä kyydissä. Siinä taas muistutus, miksi me ei ajeta mopoilla. Ainakaan Hanoissa.

Dialyysiosasto

Tällä viikolla koulussa meillä on aamupäivät vapaat ja iltapäivisin englantia, jonka jälkeen aussi-professorien luentoja. Enkun tunnilla käytiin läpi konsonanttien ääntämistä, mikä on ilmeisesti hankalaa vietnamilaisille. Vietnamin kielessä konsonantteja ei taideta pahemmin ääntää. Jälkimmäisellä luennolla käsiteltiin mm. alkoholin negatiivisia vaikutuksia psyykkiseen terveyteen. Näin ensimmäisen koulupäivän jälkeen täkäläinen koulunkäynti tuntuu ainakin vielä suht rennolta. Tuntien loputtua meinasi vain loppua happi ja iskeä päänsärky, kun 60 pientä aasialaista hoitsu-opiskelijaa + me vähemmän pienet oltiin ängetty yhteen kapeaan luokkahuoneeseen.
Täällä saa muuten aina ostoksille mennessä tuntea itsensä isoksi. Monet kaupat näyttävät myyvän vain S-koon vaatteita, sillä vain hyvin pieni osa naisista on sen koon ulkopuolella...meillehän menisi ehkä vaivoin vietnamilaiset L-koon housut. 

Hanoi Medical University

Meille on jo muodostunut pari suosikkiruokaa täällä, joita tarjoillaan yleensä katukeittiössä mutta tänään söimme toista niistä myös koululla. Com rang bo eli paistettua riisiä naudanlihalla ja kasviksilla, NJAM! Ei ole kyllä vielä tullut kertaakaan kotiruokaa ikävä, onneksi. Ruoka täällä on myös sen verran tulista, että vesi on mitä parhain ruokajuoma. Tuong ot on chilikastiketta joka sopii ruokaan kuin ruokaan ja sitä saa täällä kaupasta alle 30 sentillä. Tämä lisuke pelastaa ruuan aina jos siitä muuten puuttuu se viimeinen silaus!
Toinen lemppariruokamme on nuudelit naudanlihan ja kasvisten kera. Kun näihin kyllästytään, voidaan ehkä kokeilla jotain uutta taas. ehkä.

Vakioravintolamme

Iltaruuan jälkeen meillä on joskus tapana käydä istumaan johonkin läheiseen katukahvilaan, joista saa mitä mahtavimpia milkshakeja. Nämä jälkkärit eivät ole pettäneet vielä kertaakaan ja pitävät suolapähkinöiden kanssa osaltaan huolen siitä ettei päästä kutistumaan vietnamilaisten kokoisiksi. :)

Jottei arjesta täällä tulisi liian arkista, päätettiin me alkaa suunnitella meidän ekaa lomareissua. Päivän tai pari asiaa mielessämme pyöriteltyä päätimme pistää töpinäksi ja varasimme lennot Da Nangiin. Matkaan lähdemme 20.3. ja takaisin Hanoissa ollaan 24. päivä. Reissuseuraksi saamme neljä suomalaista vaihtari-tyttöä Huesta. Jes, nyt on taas jotain odotettavaa! Se on jännä, miten vaikeaa on olla vain tyytyväinen tähän hetkeen. Maailma kirkastuu sillä hetkellä, kun on taas jotain mitä saa odottaa! Tavallaan aika typerää.
Toivottavasti etelässä paistais myös aurinko.. Hanoin sää on viimeaikoina ollut tylsän pilvinen, vaikkakin melko lämmin.

"Tuo tuli kyllä tuolta kaikkien sääntöjen vastasesti..mutta taidettiin mekin kävellä päin punaasia!"

Ensimmäinen viikko takana Hanoissa, ja voi sanoa että meno on päätä huimaavaa..varsinkin liikenteessä. Tänään taidettiin olla elämämme pahimmassa iltapäivä ruuhkassa, eipä olis tullu mieleenkään hypätä mopon sarviin huristelemaan sekaan. :)

Viime viikko siis tutustuttiin kaupunkiin ja kierreltiin mitä ihmeellisimmillä kaduilla ja kujilla. Keskiviikkona sitten törmättiin harvinaiseen näkyyn Hanoissa: 4 suomalaista tuttua tyttöä kartta ja reitti hieman hukassa. Kyseiset leidit olivat saman hankkeen kautta Hueen matkalla olevia opiskelijoita. No lyöttäydyttiin yhteen ja nautittiin lounasta yhdessä. Kirsi sai lounaaksi kaksi kertaa raakaa kanaa, että siitä voi päätellä sen ravintolan laadun.. No kolmas kerta toden sanoi ja pasta oli kypsää! Torstaiksi olimme sopineet vietnamilais tututtaviemme kanssa menevämme paikalliseen eläintarhaan, jonne myös Huelaiset lähtivät mielellään mukaan. Eläintarhan laadun voi päätellä kukin siitä kun kyseessä oli valtion ylläpitämä eläintarha.. Kunpa olisin voinut vapauttaa sen norsun vieressä olevaan jokeen pulikoimaan.! ;)

Lähes joka päivä on siis satanu ainakin aamusta vesihöyryä, mutta perjantaina oli hiukka huonommin. Perjantaina meillä oli siis suunnitelmana löytää sijainniltaan parempi hotelli, joten aamulla lenkkarit jalkaan, reput selkään ja menoksi. Koko päivän tarvottiin siis sateessa, sadeviitat suojanamme ja todellisilta Notre Damen kellonsoittajilta näyttäen. Noin 15 kilometrin jälkeen päädyttiin Hanoi Lake Viewin respaan ja päädyttiin tähän hotelliin sitten. Nyt on pientä tuholaiseläinongelmaa ja toimimatonta suihkua räknätty, ja uusi huone tänään saatu. Parempaa menestystä tässä huoneessa! Ja sais kyllä tältä erää toi muuttaminen olla ohi.. nimim.paras kaveri raid-pullo ;)

Viime viikonloppuna siis hemmottelimme itteämme hotellin löytymisen jälkeen ja mentiin vanhaan kaupunkiin edulliseen 5,5€ ja 70min hierontaan. Ah, mennään toistekkin! Kirsiä välillä jännitti että lähteekö raajat irti, mutta joka tapauksessa tehokasta ja nautittiin! Ai niin ja pirtelöt Hanoissa on mitä parhaimpia! Vaikka allekirjoittanutta jännittääkin joka kerta missä kyseiset maitotuotteet on säilytetty, mutta silti! =)

Nyt on sit pari päivää nähty vietnamilaista sairaala toimintaa ja päästy itse asiaan. Eilen aamusta tavattiin meidän yhteyshenkilö Hai An, Hanoi Medical Universityssä ja iltapäivällä oltiin jo tututumassa Viet Ducin sairaalan. Opettajamme toimii kyseisessä sairaalassa munuaissairauksien osastolla, jonne pääsimme siis tutustumaan ensimmäiseksi viikoksi. Tänään oltiin jo mukana dialyysissä ja ohjaajiemme mukana osallistuimme minkä kielimuurilta pystyimme. Vain harvat sairaanhoitajat täällä kykenevät puhumaan englantia kanssamme, joten lääkärien kanssa kommunikoimme enemmän. Myös yhteisen paikallisen ja herkullisen lounaan merkeissä tänään. "Työpäivät" ovat olleet tähän saakka suhteellisen lyhyitä, mutta ehkäpä tämä asia ei meitä haittaa. Sopivaan opiskelu/harjoittelu suunnitelmaan ollaan jo saatu vahvistuksia ja ollaan enemmän kuin innoissamme sen monipuolisuudesta. Myös toukokuuksi suunniteltu loma onnistuu, jolloin tarkoituksena eteläisen Vietnamin valloitus! Niin ja tänään myös nähtiin yhteyshenkilön suosittelema kohtuu hintainen asunto/huone. Suoraan sanotusti, aika järkyttävä. Ennenkä ehdin nähdä huoneeseen sisään, sanoi Kirsi että nyt sitten pokerinaamalla :D että siitä tiedätte, lattialla likainen patja ja siinähän ne kalusteet oli. Luvattua yhteistä keittiötä ei ollut vain keittoliesi, omasta kylpyhuoneesta puhumattakaan.

Muuten tällä erää täällä kaukana kotoa kaikki hyvin, lukuunottamatta ymmärrettävää koti-ikävää! <3 Ja tien ylittäminen sujuu jo paremmin! ;)

Perillä!

Me ollaan vietetty Hanoissa nyt ruhtinaalliset 2 vrk ja rapiat, mutta unohtumattomia kokemuksia on kerennyt kertyä jo melkoisesti. Kahden hoitaja-opiskelijan lähes neljä kuukautta kestävä vaihtojakso Hanoihin Vietnamiin starttasi Helsinki-Vantaalta perjantaiaamuna 8.2. klo 7. Lensimme ensin Amsterdamiin josta jatkoimme China Southern Airlinesin siivittäminä kohti Kiinan Guangzhouta. (Jos oltais etukäteen tiedetty kyseisen lentokentän olosuhteet, oltais varmaan mielummin maksettu lennoista puolet enemmän ja vältetty tämä kokemus... 15 tunnin lentsikassa istumisten jälkeen saman verran odottelua kylmässä hallissa, jossa kahden kaakaon hinnaksi kertyi 16$, ja jossa ei hintatason takia malttanut juuri mitään suuhunsa laittaa, on tähän astisen reissumme ehdottomasti epämiellyttävin kokemus.) Perillä Hanoissa oltiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 12 paikallista aikaa, paikallisen uuden vuoden vaihtuessa.

Eka päivä meni nukkuessa ja totutellessa uuteen kaaottiseen liikennekulttuuriin, jossa on kyllä hieman totuteltavaa meille... Meille on jo ehtinyt vakiintua tapa ylittää tie, yleensä käsikynkässä, jonkun paikallisen kantapäitä melkein tallatessa luottaen siihen, että paikallinen tietää koska on turvallista ylittää tie.

Eilinen päivä vietettiin maaseudulla, puolentoistatunnin ajomatkan päässä Hanoista. Vietnamilaiset vaihtari-kaverimme saivat houkuteltua meidät mukaansa toisen kaverimme isän juhliin. Landelle piti lähteä 8 aamulla, mutta paikalliseen tyyliin pääsimme matkaan vasta 9 jälkeen. Perillä saimme osallistua perheen uudenvuoden juhlalounaalle ja sen valmistukseen. Toisin kuin olemme tottuneet, söimme tällä kertaa matoilla istuen ruokakippojen ympärillä. Ruuasta voisi sanoa sen verran, että mitään vastaavaa emme olleet koskaan maistaneet... Ehkä tämä riittänee ruuan kuvailusta. Puikot eivät tahtoneet totella meitä, mutta olihan niillä koitettava syödä kun haarukkaakaan ei ollut tarjolla. No ainakin paikallisilla oli hauskaa. :--)

Ruuan jälkeen lähdimme kiertämään temppeleitä ja kaverimme sukulaisten taloja, joissa jokaisessa meille tyrkytettiin Emmin iloksi vihreää teetä ja auringonkukansiemeniä. Kaverimme eno jopa lahjoitti meille kokonaisen kakun "kotiin" vietäväksi. Kakku päätyi kuitenkin myöhemmin illalla hotellimme siivoojalle.
Ihmiset ovat täällä hirmu ystävällisiä ja aitoja, ja sukulaiset ovat keskenään yhtä suurta perhettä. Hämmensimme monia sukulaisia läsnäolollamme ja joku sanoikin, ettei hänen kotonaan ole koskaan käynyt länsimaalaisia.

Tänään kirjallisuuden temppelin nopeahkon läpikäymisen lisäksi pankkiautomaatti päätti imaista electronini. Asiaa vaikeutti vielä se, että pankit ja melkein kaikki muutkin liikkeet ovat kiinni koko viikon Tetin eli uuden vuoden takia, huoh. Sain kuitenkin korttini takaisin parin tunnin säätämisten jälkeen kun pankissa korttia pelaamassa olleet lomailevat työntekijät soittelivat puheluita ja saivat luvan antaa kortin takaisin.

Onneksi meidän reissu alkoi lomaviikolla! Ehditään totutella siihen, että hommat ei täälä mee tosiaankaan aivan niin kuin Suomessa. Huomenna ajateltiin viettää aikatauluton päivä ja toivoa, että vältyttäisiin sormi-suuhun -tilanteilta ja turhilta sydämen tykytyksiltä...