Hyvät lomasuunnitelmat, parempi arki

Viikko dialyysiosastolla on nyt lusittu ja tänään alkoi kaksi viikkoa kestävä koulun penkin kulutus. Päällimmäisenä viimeviikosta jäi mieleen munuaissairauksien sijaan nopea vierailu Viet Duc-sairaalan teho-osastolla perjantaina. Osasto (ts. 1 isohko huone) oli pullollaan mopokolareissa loukkaantuneita lapsia ja aikuisia jotka taistelivat hengistään, järkyttävää. Siinä sitten me, teho-osaston henkilökunta ja varmaan 15 paikallista kandia pällisteltiin potilaita. Mieleenpainuvin potilas oli yksi 10-vuotias poika, joka makasi koomassa kasvot ruhjeisina, kun isä oli ajanut kännissä kolarin tämä kyydissä. Siinä taas muistutus, miksi me ei ajeta mopoilla. Ainakaan Hanoissa.

Dialyysiosasto

Tällä viikolla koulussa meillä on aamupäivät vapaat ja iltapäivisin englantia, jonka jälkeen aussi-professorien luentoja. Enkun tunnilla käytiin läpi konsonanttien ääntämistä, mikä on ilmeisesti hankalaa vietnamilaisille. Vietnamin kielessä konsonantteja ei taideta pahemmin ääntää. Jälkimmäisellä luennolla käsiteltiin mm. alkoholin negatiivisia vaikutuksia psyykkiseen terveyteen. Näin ensimmäisen koulupäivän jälkeen täkäläinen koulunkäynti tuntuu ainakin vielä suht rennolta. Tuntien loputtua meinasi vain loppua happi ja iskeä päänsärky, kun 60 pientä aasialaista hoitsu-opiskelijaa + me vähemmän pienet oltiin ängetty yhteen kapeaan luokkahuoneeseen.
Täällä saa muuten aina ostoksille mennessä tuntea itsensä isoksi. Monet kaupat näyttävät myyvän vain S-koon vaatteita, sillä vain hyvin pieni osa naisista on sen koon ulkopuolella...meillehän menisi ehkä vaivoin vietnamilaiset L-koon housut. 

Hanoi Medical University

Meille on jo muodostunut pari suosikkiruokaa täällä, joita tarjoillaan yleensä katukeittiössä mutta tänään söimme toista niistä myös koululla. Com rang bo eli paistettua riisiä naudanlihalla ja kasviksilla, NJAM! Ei ole kyllä vielä tullut kertaakaan kotiruokaa ikävä, onneksi. Ruoka täällä on myös sen verran tulista, että vesi on mitä parhain ruokajuoma. Tuong ot on chilikastiketta joka sopii ruokaan kuin ruokaan ja sitä saa täällä kaupasta alle 30 sentillä. Tämä lisuke pelastaa ruuan aina jos siitä muuten puuttuu se viimeinen silaus!
Toinen lemppariruokamme on nuudelit naudanlihan ja kasvisten kera. Kun näihin kyllästytään, voidaan ehkä kokeilla jotain uutta taas. ehkä.

Vakioravintolamme

Iltaruuan jälkeen meillä on joskus tapana käydä istumaan johonkin läheiseen katukahvilaan, joista saa mitä mahtavimpia milkshakeja. Nämä jälkkärit eivät ole pettäneet vielä kertaakaan ja pitävät suolapähkinöiden kanssa osaltaan huolen siitä ettei päästä kutistumaan vietnamilaisten kokoisiksi. :)

Jottei arjesta täällä tulisi liian arkista, päätettiin me alkaa suunnitella meidän ekaa lomareissua. Päivän tai pari asiaa mielessämme pyöriteltyä päätimme pistää töpinäksi ja varasimme lennot Da Nangiin. Matkaan lähdemme 20.3. ja takaisin Hanoissa ollaan 24. päivä. Reissuseuraksi saamme neljä suomalaista vaihtari-tyttöä Huesta. Jes, nyt on taas jotain odotettavaa! Se on jännä, miten vaikeaa on olla vain tyytyväinen tähän hetkeen. Maailma kirkastuu sillä hetkellä, kun on taas jotain mitä saa odottaa! Tavallaan aika typerää.
Toivottavasti etelässä paistais myös aurinko.. Hanoin sää on viimeaikoina ollut tylsän pilvinen, vaikkakin melko lämmin.