Voihan supistus!

Hurjasti on viime tekstin jälkeen tapahtunut. Kirurgian harjoittelu saatiin kunnialla päätökseen ja hieman haikein mielin jätettiin yliopisto ja sen sairaala taaksemme. Tokkopa koskaan enää sinne palataan? :o Bach Main sairaalan tällä hetkellä vuorossa ja synnytys- ja naistentautienosasto. Ja edelleenkin toivon tosiaan että se haikara tuo ne vauvat. On siihen mielikuvaan paljon parempi tuudittautua!;) Joo ja kyllä huomaa eron täällä Vietnamissa yksityisen sairaalan ja yleisen välillä. Viime viikolla siis bongattiin TAAS rotta sairaalassa. Tällä kertaa sairaalan käytävältä, ja siinä se iso jötkö nökötti, eikä edes pelännyt ohi käveleviä ihmisiä. Siis röyhkeitä otuksia.. Ollaan myös kuultu että jopa kissat karttavat kyseisiä petoja, on niistä niin härskejä tullut. Toista se on Suomessa, kun kissa on kotona niin hiirethän ei hypi pöydille ;) Hyvää hoitoa rotista huolimatta tässäkin sairaalassa annetaan, jopa minä koin sen ensimmäisenä harkkapäivänä.

 

Mopoiluvideo

Viime viikonloppuna pyörähdettiin kaksi yötä kestäneellä Halong Bay - Cat Ba Island reissulla. Kauniita maisemia, huimaa viidakkoa ja mukavaa rentoutumista. Rohkenimme saarella ollessamme vuokramaan mopon ja huristeltiin sillä sitten tutustumaan ympäri saarta, välillä pysähtyen vaan nauttimaan viidakon äänistä ja ottamaan valokuvia. Kaksi yötä siis reissuun kului, toinen vietettiin saarella hotellissa ja toinen pienessä laivassa. Laivayö hieman etukäteen jännitti, koska olimme lukeneet ettei kaikki laivat aina rantaan saakka olleet päässeet. Mutta onneksi meidän tuuri oli tarinoita parempi :) Koko Halongin lahti oli täynnä näitä pieniä paatteja vieri vieressä, joten turisteja  tuollainen Unescon maailmanperintö kohde kerää valtavasti. Nähtiin tuon matkan aikana enemmän länsimaalaisia (lue: meidän näköisiä) ihmisiä varmasti kuin koko reissun aikana yhteensä. Eräs hurmaava omalaatuinen unkarin-kanadalainen travelleri-mummokin tavattiin, jonka rinnalla oli reissu mukava torakattomasti tehdä :D Cat Ba saarella ollessamme vierailtiin Hospital Cave -nimisessä bunkkeriluolassa, jossa Vietnamin sodan aikana oppaan mukaan Viet Kong -sissit asuivat, ja nimestä päätellen sielä pyöritettiin myös pommin kestävää sairaalaa. Suoraan sanotusti, selkäpiitä karmiva mesta. Kylmä ja kostea, lisäksi valot vielä himmenivät ja kirkastuivat omia aikojaan. Nice! Sinne ei haluais jäädä. Näppärinä tyttöinä heti mietittiin sisään astuessa että mitä evästä meillä mukana on ja kuinka pitkään niillä sielä selviäis ;) Pessimisti ei pety, on ollut koko matkan aikana muutenkin slogani. Eikä olla petytty! :)

Halongin lahden maisemia

Kelluva kylä

Ensiviikko jo jännittää ja innostuttaa molempia. Allekirjottanut kävi eilen keskustasta ostamassa suuren matkalaukun, jotta mahtuu kotiin tulevat tavarat kyytiin. Ensi viikolla siis ollaan viimeinen viikko harjottelussa ja silloin tutustumassa lastentautien osastoon. Harjoittelun päätyttyä perjantaina pakkaamme viimeiset kamppeet ja sanomme hyvästit hyvin palvelleelle hotellihuoneelle (ja vähän vähemmän hyvin palvelleelle hotellin henkilökunnalle ;)), nostamme kytkintä ja karistamme Hanoin saasteet keuhkoistamme! Siitä alkaa huisi reissuloma kohti eteläisempää Vietnamia. Ensimmäisenä matkaetappina Hue ja ihanat vaihtaritytöt, jotka toivottavasti ehtivät esitellä Huen hulinoita meille :)) Can´t wait!