Perillä!

Me ollaan vietetty Hanoissa nyt ruhtinaalliset 2 vrk ja rapiat, mutta unohtumattomia kokemuksia on kerennyt kertyä jo melkoisesti. Kahden hoitaja-opiskelijan lähes neljä kuukautta kestävä vaihtojakso Hanoihin Vietnamiin starttasi Helsinki-Vantaalta perjantaiaamuna 8.2. klo 7. Lensimme ensin Amsterdamiin josta jatkoimme China Southern Airlinesin siivittäminä kohti Kiinan Guangzhouta. (Jos oltais etukäteen tiedetty kyseisen lentokentän olosuhteet, oltais varmaan mielummin maksettu lennoista puolet enemmän ja vältetty tämä kokemus... 15 tunnin lentsikassa istumisten jälkeen saman verran odottelua kylmässä hallissa, jossa kahden kaakaon hinnaksi kertyi 16$, ja jossa ei hintatason takia malttanut juuri mitään suuhunsa laittaa, on tähän astisen reissumme ehdottomasti epämiellyttävin kokemus.) Perillä Hanoissa oltiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 12 paikallista aikaa, paikallisen uuden vuoden vaihtuessa.

Eka päivä meni nukkuessa ja totutellessa uuteen kaaottiseen liikennekulttuuriin, jossa on kyllä hieman totuteltavaa meille... Meille on jo ehtinyt vakiintua tapa ylittää tie, yleensä käsikynkässä, jonkun paikallisen kantapäitä melkein tallatessa luottaen siihen, että paikallinen tietää koska on turvallista ylittää tie.

Eilinen päivä vietettiin maaseudulla, puolentoistatunnin ajomatkan päässä Hanoista. Vietnamilaiset vaihtari-kaverimme saivat houkuteltua meidät mukaansa toisen kaverimme isän juhliin. Landelle piti lähteä 8 aamulla, mutta paikalliseen tyyliin pääsimme matkaan vasta 9 jälkeen. Perillä saimme osallistua perheen uudenvuoden juhlalounaalle ja sen valmistukseen. Toisin kuin olemme tottuneet, söimme tällä kertaa matoilla istuen ruokakippojen ympärillä. Ruuasta voisi sanoa sen verran, että mitään vastaavaa emme olleet koskaan maistaneet... Ehkä tämä riittänee ruuan kuvailusta. Puikot eivät tahtoneet totella meitä, mutta olihan niillä koitettava syödä kun haarukkaakaan ei ollut tarjolla. No ainakin paikallisilla oli hauskaa. :--)

Ruuan jälkeen lähdimme kiertämään temppeleitä ja kaverimme sukulaisten taloja, joissa jokaisessa meille tyrkytettiin Emmin iloksi vihreää teetä ja auringonkukansiemeniä. Kaverimme eno jopa lahjoitti meille kokonaisen kakun "kotiin" vietäväksi. Kakku päätyi kuitenkin myöhemmin illalla hotellimme siivoojalle.
Ihmiset ovat täällä hirmu ystävällisiä ja aitoja, ja sukulaiset ovat keskenään yhtä suurta perhettä. Hämmensimme monia sukulaisia läsnäolollamme ja joku sanoikin, ettei hänen kotonaan ole koskaan käynyt länsimaalaisia.

Tänään kirjallisuuden temppelin nopeahkon läpikäymisen lisäksi pankkiautomaatti päätti imaista electronini. Asiaa vaikeutti vielä se, että pankit ja melkein kaikki muutkin liikkeet ovat kiinni koko viikon Tetin eli uuden vuoden takia, huoh. Sain kuitenkin korttini takaisin parin tunnin säätämisten jälkeen kun pankissa korttia pelaamassa olleet lomailevat työntekijät soittelivat puheluita ja saivat luvan antaa kortin takaisin.

Onneksi meidän reissu alkoi lomaviikolla! Ehditään totutella siihen, että hommat ei täälä mee tosiaankaan aivan niin kuin Suomessa. Huomenna ajateltiin viettää aikatauluton päivä ja toivoa, että vältyttäisiin sormi-suuhun -tilanteilta ja turhilta sydämen tykytyksiltä...